PUNASIPULINEULE

Eli siis tarkoittaa punasipulin kuorilla kasvivärjättyä lankaa, josta olen neulonut itselleni lämpimän villapaidan kylmää vastaan. Lanka on purettu vanhasta tekemästäni neuletakista ja se on 99 prosentin varmuudella Novitan Seitsemää veljestä. Alkuperäinen väri oli luonnonvalkoinen. Vanhaa neuletakkia en juuri koskaan käyttänyt, joten lanka oli vielä erinomaisessa kunnossa. Punasipulin kuoria oli x määrä, suurin piirtein vajaa pari kaupan hedelmäpussillista. Ainoana apuaineena on käytetty alunaa.

Koska yleensä suhtaudun karsastaen pitsi- ja kuvioneuleisiin, päätin tämän neuleen kohdalla tehdä kerrankin poikkeuksen. Palmikoista pidän jonkin verran, mutta pitsit ja kuviot näyttävät mielestäni helposti tätimäisiltä tai halvan näköisiltä. Poikkeuksia toki löytyy! Hankin tätä tutkimusretkeäni varten oikein kirjankin, jotta löytäisin enemmän näitä positiivisia poikkeuksia: Lesley Stanfield: Kauneimmat neulemallit, Gummerus Kustannus Oy 2003 (ISBN 978-951-20-6266-9). Olen intoutunut nyt kokeilemaan kirjan sivuilta yhtä jos toistakin. Näistä kokeiluista kuitenkin lisää myöhemmin. Paljon myöhemmin…

Neuleohje on puoliksi omasta päästä, puoliksi vanhasta käsityölehdestäni (Moda 1/2006, malli 5: raitapusero). Yleensä neulon suurempia töitä niin, että otan valmiista ohjeesta vain viitteitä ja sitten sävellän loput itse.

Paidan vihreää väriä oli haasteellista kuvata: jokaisessa kuvassa taitaakin olla ihan eri sävyjä vaikka kyse on samasta langasta. Ruskeitten ja keltaisten kasvivärien kuvaaminen on helpompaa, tämä vihreä ei jostain syystä taivu yhteistyöhön. Omituinen juttu. Kuvia olen ottanut sekä sisällä että ulkona, jotta väri tulisi edes joissakin kohdin oikeuksiinsa.