PUNASIPULINEULE
Eli siis tarkoittaa punasipulin kuorilla kasvivärjättyä
lankaa, josta olen neulonut itselleni lämpimän villapaidan kylmää vastaan.
Lanka on purettu vanhasta tekemästäni neuletakista ja se on 99 prosentin
varmuudella Novitan Seitsemää veljestä. Alkuperäinen väri oli luonnonvalkoinen.
Vanhaa neuletakkia en juuri koskaan käyttänyt, joten lanka oli vielä
erinomaisessa kunnossa. Punasipulin kuoria oli x määrä, suurin piirtein vajaa
pari kaupan hedelmäpussillista. Ainoana apuaineena on käytetty alunaa.
Koska yleensä suhtaudun karsastaen pitsi- ja
kuvioneuleisiin, päätin tämän neuleen kohdalla tehdä kerrankin poikkeuksen.
Palmikoista pidän jonkin verran, mutta pitsit ja kuviot näyttävät mielestäni
helposti tätimäisiltä tai halvan näköisiltä. Poikkeuksia toki löytyy! Hankin
tätä tutkimusretkeäni varten oikein kirjankin, jotta löytäisin enemmän näitä positiivisia
poikkeuksia: Lesley Stanfield: Kauneimmat neulemallit, Gummerus Kustannus Oy
2003 (ISBN 978-951-20-6266-9). Olen intoutunut nyt kokeilemaan kirjan sivuilta
yhtä jos toistakin. Näistä kokeiluista kuitenkin lisää myöhemmin. Paljon
myöhemmin…
Neuleohje on puoliksi omasta päästä, puoliksi vanhasta käsityölehdestäni
(Moda 1/2006, malli 5: raitapusero). Yleensä neulon suurempia töitä niin, että
otan valmiista ohjeesta vain viitteitä ja sitten sävellän loput itse.
Paidan vihreää väriä oli haasteellista kuvata: jokaisessa
kuvassa taitaakin olla ihan eri sävyjä vaikka kyse on samasta langasta.
Ruskeitten ja keltaisten kasvivärien kuvaaminen on helpompaa, tämä vihreä ei
jostain syystä taivu yhteistyöhön. Omituinen juttu. Kuvia olen ottanut sekä
sisällä että ulkona, jotta väri tulisi edes joissakin kohdin oikeuksiinsa.
